Back



Kannanotto Suomen luonnon hätätilaan kuvallisen ilmaisun keinoin – Luonnon monimuotoisuuden puolesta, luontokatoa vastaan.


Herttoniemen kirjasto 1.2. – 29.2.2024

Jonna Luostari ( Artist resume )



Kokoelma suomalaisia sammalia 1

2023, guassi, 80 x 60cm


Jouhisammal


Jouhisammal, Dicranodontium denudatum
Tila: Erittäin uhanalainen

Jouhisammal on laajalla levinneisyysalueellaan melko harvinainen. Laji suosii mereistä ilmastoa. Suomessa se on eteläinen ja hyvin harvinainen.

Jouhisammalta on kerätty Uudeltamaalta Vantaalta vuosina 1904-1932 (Pakkala) ja Helsingistä 1904-1928 (Pasila). Pasilan esiintymä on luultavasti tuhoutunut rakentamisen vuoksi eikä Pakkalasta lajia ole enää löydetty, joten sitä pidettiin aiemmissa uhanalaisuustarkasteluissa Suomesta hävinneenä. Jouhisammal löytyi kuitenkin vuonna 1995 Espoon Nuuksion Haukkalammen seudulta. Elinvoimaiselta vaikuttavassa esiintymässä on noin 10 erillistä kasvustoa noin 20 metrin matkalla, yhteispinta-alaltaan n.100cm2.

Lajin uhanalaisuuden pääsyynä on rakentaminen, mutta myös kuluminen ja metsätalous ovat osatekijöinä taantumiselle. Ainoaa nykyesiintymää ympäröi varjostava, melko huonokuntoinen tuoreen kangasmetsän kuusikko. Suojaavaa varjostusta kaipaavan jouhisammalen uhkana saattaakin olla puuston laaja-alainen yhtäaikainen kaatuminen (esim. myrskyssä).

Jouhisammal kasvaa kosteilla, hyvin varjoisilla karuilla kallioseinämillä ja niiden tyvillä, joskus lahopuulla ja turvepitoisella maalla. Kostea pienilmasto on sille tärkeä.

Paljakkakiharasammal (paljakkapörrösammal)


Paljakkakiharasammal (paljakkapörrösammal), Hymenoloma compactum
Tila: Äärimmäisen uhanalainen

Suomessa paljakkakiharasammalesta on tehty 3 havaintoa.

Napahiirensammal


Napahiirensammal, Bryum wrightii
Tila: Äärimmäisen uhanalainen

Napahiirensammal kasvaa laajalti pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla seuduilla Euraasiassa Japania myöten sekä Pohjois-Amerikassa. Napahiirensammal on arktinen laji, jonka viisi esiintymää Suomessa ovat Enontekiön kalkkituntureilla.

Kuurakellosammal


Kuurakellosammal, Encalypta brevipes
Tila: Äärimmäisen uhanalainen

Kalkkimieronsammal


Kalkkimieronsammal, Ephemerum recurvifolium
Tila: Hävinnyt

Kalkkimieronsammalen päälevinneisyysalue käsittää Länsi- ja Keski-Euroopan Ukrainaan saakka, Välimeren maat sekä Pohjois-Afrikan. Baltiasta sammalta ei tunneta. Pohjoismaissa sitä on Suomen lisäksi vain Ruotsissa, missä on pari esiintymää. Suomessa kalkkimieronsammalta on kerätty 1800-luvun loppupuoliskolla useaan otteeseen Ahvenanmaan Saltvikista, viimeksi vuonna 1883.

Lajin häviämisen syinä ovat ilmeisesti sopivien kasvupaikkojen umpeenkasvu laidunnuksen loppumisen takia ja muut muutokset maataloudessa, kuten peltojen salaojitus. Myös väkilannoitteiden käyttö on lajille ilmeisesti haitallista.

Kalkkimieronsammal menestyy kasvupaikallaan vain niin kauan kuin paikka pysyy avoimena. Kasvualustana se suosii kalkkiperäistä savimaata.

Sirkansammal


Sirkansammal, Conardia compacta
Tila: Äärimmäisen uhanalainen

Sirkansammal kasvaa etenkin pohjoisen pallonpuoliskon rannikkoalueilla lauhkeassa ja viileässä vyöhykkeessä.

Sirkansammal on löydetty Suomesta vuonna 1968 Ahvenanmaalta Jomalan Ytterbystä Lumparnin rannan niityltä. Lajia ei ole etsinnästä huolimatta löydetty uudelleen, mutta pienikokoisena sitä on vaikea havaita. Luultavasti levinneisyysalueensa laidalla sinnittelevä laji on meillä luontaisesti hyvin harvinainen.

Sirkansammalen uhanalaisuuden syyksi on arvioitu rantaniittyjen umpeenkasvu, mikä johtuu laidunnuksen loppumisesta ja Itämeren rehevöitymisestä.

Sirkansammal kasvaa kalkkipitoisissa ympäristöissä maalla ja kallioilla meren läheisyydessä. Ympäristöt ovat tavallisesti kosteita: sisämaassa laji viihtyy kosteilla varjoisilla kalkkikallioilla.

Kurkkiosammal


Kurkkiosammal, Grimmia mollis
Tila: Erittäin uhanalainen

Kurkkiosammal on sirkumpolaarinen, maapallon pohjoisilla alueilla ja Keski-Euroopan, Aasian sekä Pohjois-Amerikan vuoristoissa laajalle levinnyt, mutta missään se ei ole yleinen.

Suomessa kurkkiosammalta on vain Lapissa. Tuoreimmat havainnot ovat Enontekiön Lapista Haltin Ridnitsohkkalta (2006), Urtaspahdalta (2007) ja Urtasvaaralta (2007) sekä Kittilän Lapista Kolarin Yllästunturilta (1997).

Kurkkiosammal kasvaa tunturialueilla kosteilla pahdoilla sekä valuvesikallioilla ja kivillä, erityisesti lumenviipymien sulavesipurojen varsilla purokivillä, toisinaan upoksissa.

Etelänkynsisammal


Etelänkynsisammal, Dicranum tauricum
Tila: Erittäin uhanalainen

Suomessa etelänkynsisammalesta on tehty 76 havaintoa.

Kalkkijalosammal


Kalkkijalosammal, Pseudocalliergon lycopodioides
Tila: Vaarantunut

Kalkkijalosammalta on vain Euroopassa lauhkean vyöhykkeen ja havumetsäalueen kalkkiseuduilla. Suomessa kalkkijalosammal on harvinainen, ja sen esiintymisalue on pirstoutunut.

Yhteensä esiintymiä tunnetaan 84, joista nykyisiä on reilu kolmekymmentä. Monet nykyesiintymät ovat suppeita, mutta joillakin paikoilla on myös laajoja ja elinvoimaisia kasvustoja. Lähes puolet havaintopaikoista (39) on Ahvenanmaalla.

Kalkkijalosammal on kalkinvaatija. Se kasvaa kalkkialueiden ohutturpeisilla letoilla, luhtaletoilla, kosteilla kalkkialustan niityillä, kallioniityillä ja kallioiden kausivetisissä painanteissa. Etenkin pohjoisessa kasvupaikat ovat usein avoimissa notkelmissa, joissa alkukesällä on vettä, mutta jotka loppukesällä kuivuvat.

Tupsukivisammal


Tupsukivisammal, Grimmia arenaria
Tila: Äärimmäisen uhanalainen

Suomessa tupsukivisammalesta on tehty 30 havaintoa.

Ripsihankasammal


Ripsihankasammal, Riccia ciliate
Tila: Erittäin uhanalainen

Nimialalajia ssp. ciliata, johon Suomen kanta kuuluu, tavataan suurimmassa osassa eteläistä ja keskistä Eurooppaa sekä Turkissa. Se on mantereinen arorotu. Suomesta on yksi varma kasvupaikkatieto vuodelta 1877 Pohjois-Savosta Joroisten Järvikylästä.

Ripsihankasammal kasvaa Skandinaviassa pääasiassa kalkkipitoisilla ajoittain märillä kallioilla ja rannoilla paljaalla maalla. Pohjois-Savon löytö oli ruispellolta.

Kantopaanusammal


Kantopaanusammal, Calypogeia suecica
Tila: Erittäine uhanalainen

Kantopaanusammal on levinneisyydeltään hieman mereinen, pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeen maksasammal.

Suomesta tunnetaan noin 65 kantopaanusammalen esiintymää. Esiintymätiedoista puolet on vanhoja ja niistä osa hävinneeksi todettuja etenkin maan eteläosissa. Esimerkiksi Ahvenanmaalta ei ole havaintoja lajista vuoden 1905 jälkeen.

Lahopuujatkumo on kantopaanusammalen keskeinen elinehto.

Kokoelma suomalaisia sammalia 2

2023, guassi, 80 x 60cm


Hiuskoukkusammal


Hiuskoukkusammal, Dichelyma capillaceum
Tila: Erittäin uhanalainen

Hiuskoukkusammal on yleislevinneisyydeltään keskittynyt läntiseen Eurooppaan sekä Pohjois- Amerikkaan. Suomesta hiuskoukkusammalta on löydetty harvinaisena maan eteläosista Kainuuseen asti.

Hiuskoukkusammal kasvaa purojen, jokien tai järvien rannoilla vesirajassa puiden ja pensaiden tyvillä, juurakoissa, veteen kaatuneilla rungoilla ja oksilla sekä kivipinnoilla. Tervaleppä ja raita mainitaan tyypillisiksi kasvualustoiksi: myös muut pajulajit, harmaaleppä ja koivu sekä suomyrtti kelpaavat. Laji on pitkäikäinen.

Rusopahtasammal


Ruospahtasammal, Orthothecium rufescens
Tila: Vaarantunut

Rusopahtasammalta kasvaa laajalti Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa arktisilla alueilla ja vuoristoissa kalkkialueilla. Sammalta on Venäjällä Karjalan tasavallassa Paanajärven alueella. Suomessa kanta on pieni ja pirstoutunut.

Rusopahtasammal kasvaa harvinaisena Kuusamossa ja luoteisilla kalkkituntureilla. Sammal on kalkinvaatija. Se kasvaa ohuella mineraalimaalla varjoisilla, kosteilla kallionseinämillä, terasseilla ja rakosissa, joskus myös kalkkiletoilla.

Lännentorasammal


Lännentorasammal, Cynodontium jenneri
Tila: Hävinnyt

Lännentorasammalta tavataan Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa lauhkeassa vyöhykkeessä mereisillä alueilla. Suomesta se on löydetty ainoastaan kerran Ahvenanmaalta vuonna 1872.

Lännentorasammal kasvaa tuppaina puolivarjoisilla jyrkänteillä ja rotkoissa. Laji suosii kosteaa pienilmastoa ja esiintyy usein itään tai pohjoiseen suuntautuvilla silikaattikallioilla.

Kuulasammal


Kuulasammal, Archidium alternifolium
Tila: Erittäin uhanalainen

Kuulasammal kasvaa laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla lauhkeassa ja subtrooppisessa vyöhykkeessä. Se tunnetaan myös Australiasta. Pohjoismaissa laji on eteläinen.

Meillä kuulasammal on harvinainen ja levinneisyydeltään lounainen. Se on ollut meillä aina jokseenkin harvinainen. Se havaittiin ensi kerran vuonna 1859 Ahvenanmaalta. Yhteensä kasvupaikkoja on ollut runsaat parikymmentä.

Piirtosammal


Piirtosammal, Aongstroemia longipes
Tila: Erittäin uhanalainen

Piirtosammal on laajalti levinnyt etenkin havumetsävyöhykkeessä Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Kaikkialla se on kuitenkin harvinainen.

Suomessa sammalella on muutamia esiintymiä eri puolilla maata. Kaikkiaan sitä on maastamme kerätty 13 paikasta, joista viidestä on nykyhavainnot.

Palsakynsisammal


Palsakynsisammal, Dicranum groenlandicum
Tila: Erittäin uhanalainen

Kolusammal


Kolusammal, Coscinodon cribrosus
Tila: Erittäin uhanalainen

Kolusammal on vuoristolaji, jota on harvinaisena havumetsävyöhykkeessä. Luonteenomaista lajin levinneisyydessä on sen harvinaisuus koko esiintymisalueellaan ja omalaatuinen esiintymien hajanaisuus. Suomessa on seitsemän löytöpaikkaa maan eri kulmilla. Kolusammal kasvaa herkästi rapautuvilla silikaattikallioilla kallioseinämien raoissa, valoisilla paahteisilla kohdilla, useimmiten eteläjyrkänteillä.

Etelänkarhunsammal (Taigakarhunsammal)


Etelänkarhunsammal (Taigakarhunsammal), Polytrichastrum pallidisetum
Tila: Erittäin uhanalainen

Etelänkarhunsammalen luultiin hävinneen Suomen luonnosta metsien uudistamistoimien, ojituksen ja turpeenoton takia, mutta sitä löytyikin Etelä-Hämeestä ja Pohjois-Karjalasta melko tavanomaisista metsistä.

Verihiirensammal


Verihiirensammal, Bryum cryophilum
Tila: Erittäin uhanalainen

Verihiirensammal on pohjoisen pallonpuoliskon arktisten seutujen ja vuoristojen laji Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Verihiirensammal on harvinainen arktinen laji, jolle sopivia lähteisiä paljakkakasvupaikkoja löytyy Suomesta pohjoisimman Lapin suurtuntureilta.

Piilosammal


Piilosammal, Cryptothallus mirabilis
Tila: Erittäin uhanalainen

Piilosammal on pääasiassa pohjois-eurooppalainen, mereinen laji. Suomessa sammal on ilmeisen harvinainen, ja sen esiintymisalue on laaja mutta pirstoutunut. Toistaiseksi maassamme tunnetaan 12 piilosammalen esiintymää Ahvenanmaalta Kittilän Lappiin. Näistä neljästä on nykyhavainnot.

Lehtivihreättömänä laji on täysin riippuvainen sienirihmoista, jotka toimittavat sille kaiken ravinnon. Viimeaikaiset tutkimukset piilosammalen ja sen sieni-isännän suhteesta ovat osoittaneet sen olevan erikoistunut koivulla ja männyllä elävien Tulasnella -suvun mykorritsasienien loiseksi.

Tuoksukäppyräsammal


Tuoksukäppyräsammal, Mannia fragrans
Tila: Erittäin uhanalainen

Tuoksukäppyräsammalta kasvaa laajalti pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla ja viileillä alueilla Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Venäjällä Suomen lähialueilla laji tunnetaan Karjalan tasavallasta Laatokan Karjalasta. Suomessa esiintymiä on harvakseltaan Varsinais-Suomesta Koillismaalle. Sitä on löydetty yhdeksältä paikalta. Osalla näistä lajin tiedetään kasvaneen jo pitkään. Lajille sopivat elinympäristöt ovat meillä luontaisesti harvinaisia ja tunnetut esiintymät pienialaisia.

Tuoksukäppyräsammal kasvaa paljaalla, kalkkipitoisella maalla paahteisilla pienilmastoltaan etelävuorimaisilla paikoilla. Tavallisimmin lajin tapaa avoimien etelään tai länteen suuntautuneiden emäksisten kallioiden raoista tai kalkkikallioketojen törmistä ja rinteiltä. Laji ei kestä pitkään kookkaampien kasvien kilpailua, ja se on mahdollisesti hyötynyt maastopaloista.

Siloruutusammal


Siloruutusammal, Conocephalum conicum
Tila: Erittäin uhanalainen

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että aiemmin laaja-alaisena pidetty ruutusammal jakautuu kahteen lajiin. Lähilajit mukaanluettuina ruutusammal on laajalle levinnyt pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla ja boreaalisella vyöhykkeellä. Suomessa ruutusammal kasvaa harvinaisena painottuen kalkkialueille.

Ruutusammal kasvaa varjoisilla kosteilla (kalkki)kallioseinämillä sekä kostealla kalkkipitoisella maalla puronvarsissa ja lähteiköissä. Se vaatii ravinteisia ja pysyvästi kosteita kasvupaikkoja. Muista suurikokoisista sekovarrellisista maksasammalista poiketen ruutusammal kärsii herkästi kuivumisesta.

Lähteet:
Ympäristöopas 2009: Suomen uhanalaiset sammalet
Suomen lajitietokeskus
Luontoportti.com
WWF Suomi